Nyt on Albinilla ensimäinen
näyttely takanapäin. Sehän sujui niinkin hyvin, että Albin
sijoittui ensimäiseksi nuorten urosten luokassa! Hyvä on,
paljastetaan nyt kuitenkin kortin kääntöpuoli. Albin oli kyseisen
luokan ainoa edustaja. Itse en Albinin kanssa kehässä juossut,
vaan kasvattaja hoiti tämän. Minua kyllä yritettiin kehään
suostutella, mutta lupasin rohkaistua seuraavaan näyttelyyn.
Näyttelypaikalle
saapueassemme ja päästyämme autosta ulos Albin otti kiitovaiheen
päälle. Tuntui kuin se olisi halunnut kiskoa käteni irti, kun se
mennä puuskutti menemään sitä tahtia, että minulla oli täysi
työ sen pitelyssä, varsinkin kun toisessa kädessä yritin raahata
kevythäkkiä. Selvisin sisälle molemmat kädet talella, ja vieläpä
ihan ehjänäkin. Onneksi olimme tulleet paikalle hyvissä ajoin ennen
meidän vuoroamme, joten aikansa häsellettyyään ja purkaen
energiaansa vielä viime hetken harjoituksiin malttoi Albinkin
lopulta rauhoittua.
Sää oli niin raikkaan
keväinen, että käveltyämme parkkipaikkalta sisälle näyttelyyn
oli Albin (ja muutkin seurueemme koirat) ehtineet jo päivettyä
tasaisen ruskeaksi vatsasta ja tassuista. Sama tapahtui, kun vielä
ennen kehää käytimme koirat pissalla. Lyhyestä pissatusreissusta
huolimatta keväinen rusketus oli taattu nytkin.
Tuomarina toimi
englantilainen Robin Newhouse. Hän oli tiukan linjan mies.
Itsellänihän ei oikeastaan tähän ole tuntumaan, mutta Albinin
kasvattaja sekä pari muutakin, joiden kanssa juttelimme, totesivat,
että tällä herralla oli tiukka arvostelu. Albin sai arvosteluksi
hyvä. Tuomari oli sitä mieltä, ettei Albinin pää ollut rodulleen
kovin tyypillinen.
Vaikkei Albin arvostelussa
loistanutkaan, olen silti tyytyväinen. Ensinnäkin jo siksi, että
olin positiivisesti yllättynyt, miten hienosti Albin kehässä
käyttäytyi. Olin jo henkisesti varautunut siihen, että se kiitää
tuhatta ja sataa vain eteenpäin poukkoillen miten sattuu ja tuoden
lähinnä nauruhermoja hivelevää viihdykettä katsojille. Mutta ei,
Albin ravasi nätisti ja seisominenkin onnistui mallikelpoisesti.
Meidän onni oli, ettei Albinin luokassa tällä kertaa ollut muita,
joten Albin sai juosta yksin kehässä ja se oli varmasti hyvää
harjoitusta ensimäiseksi kerraksi.
Olen tyytyväinen myös
siksi, että päivä oli kaikenkaikkiaan mukava ja innostava, eikä
tuomarin arvostelu päässyt loppupeleissä lannistamaan. Siitä
kertonee sekin, että Jemina sai kotona osakseen puheryöpyn
selittäessäni innoissani päivästäni. Pieni näyttelykärpänen
taisi päästä puraisemaan ja paluumatkalla jo keskustelimmekin
siitä minne seuraavaksi. Erikoisnäyttelyyn suuntamme kesäkuussa
varmasti, mutta tavoitteena olisi jo ennen sitä käydä jossain
muuallakin pyörähtämässä, joten seuraavaa näyttelyä
odotellessa.
Palkintoja ei tullut, mutta
ei kotiin silti tyhjin käsin palattu. Tästä piti huolta
myyntikojut tarjouksineen. Mukaan tarttui pari makuualustaa ja
leluja. Makuualusta tuntuu olevan erityisesti Albinin suosiossa.
Siinä se nytkin tyytyväisenä pötköttää. Myös Surku on useaan
otteeseen käynyt loikoilemassa uudella karvapedillä. Juuri
levitettyäni toisen pedeistä lattialle ja sitä tyytyväisenä
siinä katsellessani, Nata tuumasi sen loistavaksi pissapaikaksi ja
oli aikomaisillaan lirauttaa siihen. Pikkuisen jo ehtikin. Onnekseni
se teki sen aivan silmieni alla. Salamannopeasti, enneinkö itsekään
kunnolla ehdin tajuta, suustani kajahti: "EI!" Tuohon
lyhyeseen ärähdykseen oli kätkeytyneenä epätoivoa ja
kauhistusta. En muista, milloin viimeksi olen noin salamana reakoinut
johonkin epäsallittuun tekemiseen. Olenkohan koskaan, mutta meni
jakeluun, sillä toimitus päättyi yhtänopeasti, kun se oli
alkanutkin ja vahinko jäi minimaaliseksi. Ei muuta kuin alle kaksi
minuuttia lattialla ollut uusi peti pesuun. Hieman riskipelillä
päätin kuitenkin laittaa toisen pedin lattialle, sillä minusta se
sopi mainiosti myös sisustukseen. Viesti oli kuitenkin mitä
ilmeisemmin mennyt Natalle perille, sillä nyt makuualusta on saanut
olla rauhassa ja sitä on käytetty vain asian mukaiseen
tarkoitukseen.
Tälläistä tällä erää,
seuraavaan kertaan.
Mukavaa kevättä :)
