Julkistaessamme blogimme ja
ensimäisen tekstimme viime viikolla olin vastikään hakenut uuden,
aran ja hämmentyneen tulokkaan. Olimme tavanneet Natan kanssa vain
kerran aiemmin, joten se oli varmasti hämmillään ja jännittynyt
ellei jopa kauhuissaan, kun piti lähteä vieraan ihmisen matkaan,
kohti uutta kotia.
Saapuessamme kotiin Nata
tapasi parin kuukauden tauon jälkeen Surku veljen sekä uuden koira
kaverin Albinin. Uusi koti, uusine ihmisineen ja koirineen oli sen
verran jännittävää, että aluksi Nata pysyteli visusti eteisessä
seinän luona, edes ennestään tuttu veli ei saanut tulla lähelle.
Lopulta kuitenkin uteliaisuus voitti arkuuden ja pian se tassutteli
jo tutkimassa uutta kotiaan sekä haistelemassa Surkua ja Albinia.
Arkuuden voittava
uteliaisuus onkin piirre, joka Natasta jo ihan ensimäisinä päivänä
puski esiin. Se on ollut rohkeampi kuin olin osannut odottaa. Toki
moni asia jännittää vielä. Uudet koirat koirapuistossa täytyy
haukkua, mutta kyllästyttyään haukkumaan toisten remuamiselle se
lähtee itsekin ralliin mukaan juosten letkan hännillä. Lenkeillä
se kävelee reippaasti ja löytäessään mielenkiintoisen hajun se
lähtisi mielellään seuraamaan sitä.
Nata rakastaa läheisyyttä
ja olisi mielellään huomion keskipisteenä. Kuullessaan, että
rapsuttelen ja juttelen Albinille tai Surkulle se on hetkessä
ylhäällä tullen vaatimaan osansa huomiosta. Tai noh, oikeastaan se
yrittää varastaa huomion kokonaan itsellensä. Pieneksi koiraksi se
on siinä yllättävän taitava. Tai röyhkeä, miten sen haluaakaan
ottaa. Usein lössähtäessäni sohvalle Nata kömpii syliini.
Luottamus on siis ainakin saavutettu. Läheisyyden lisäksi Nata
rakastaa makupaloja, enkä ole ihan varma kumpaa se rakastaa enemmän.
Natan emo (samoin kuin myös
Surkun) on kiinanharjakoira, jolle sattui kolmen pennun kokoinen
vahinko. Sisarusten isä on käynyt laittamassa geeninsä jakoon,
mutta jättäytynyt muuten anonyymiksi. Olemme Jeminan kanssa
arvailleet millainen cotctail Nata ja Surku mahtavat olla. Nata on
hyvin kiinnostunut seurailemaan hajuja ja lintujakin nähdessään se
on heti skarppina kuin odottaakseen tilaisuutta lähteä perään.
Olenkin pohtinut mahtaako mysteeri-isässä olla metsästyskoiraa.
Useammat ihmiset ovat sanoneet Natan muistuttavan hieman bodengoa ja
bondengo on kuulunut myös minun ja Jeminan arvailulistoille.
Nata on kotiutunut hyvin,
eikä siitä voi olla tykkäämättä vaikka pienet pentumaiset
koiruudet ovatkin välillä koetelleet kärsivällisyyttä. Kaiken
kaikkiaan se on kilti ja ihana koira, joka on löytänyt tiensä
kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti